Työhyvinvoinnin TehoTiistai: yrittäjäminä vai minä yrittäjänä?

Olen tässä viime viikkoina pohtinut paljon sitä, kuka olen yrittäjänä. Minkälaista sisältöä haluan yrittäjänä luoda ja mitkä ovat minun arvojani. Niimpä ajattelin kirjoittaa niistä teille, blogini lukijoille.

Olen introvertti, mutta teen ihmisten kanssa töitä. Pääsen siis joka päivä epämukavuusalueelleni töissä. Toisaalta pidän ihmisten kanssa keskusteluista, mutta yleensä keskustelut tapahtuvat joka kahden kesken tai pienessä ryhmässä. Jos joudun yleisön eteen, esimerkiksi puhumaan työstäni, minua jännittää liian paljon ja unohdan puolet asioista mitkä piti sanoa. Sosiaalinen mittarini on yleensä työpäivien jälkeen hyvin nollassa. Kotona yleensä rauhoitun ihan oman perheen kesken, luonnon keskellä ja eläinten kanssa. Mitäpä siinä ollessa, kun työpäivän jälkeen, pääsee kuuntelemaan hevosten rauhallista heinän syömistä ja paijailemaan heitä. Eläimet ja luonto ei moiti, vaan kuuntelee ja tukee omalla tavallaan. Toisaalta välillä se tukeminen esimerkiksi hevoseni Gillen kanssa on sitä, että Gille "tönäisee" leikkisästi ja odottaa että jatkan rapsutuksia. Hevosilla harvoin on kiire mihinkään, ellei kyse ole pelosta tai syömisestä.

Miten päädyin sitten tekemään ihmisten kanssa töitä, vaikka olenkin introvertti? No se kävi vähän vahingossa. Halusin lukemaan psykologiaa yliopistoon, mutta en päässyt sisään, joten hain lähihoitaja kouluun iltalinjalle ja menin kauppaan töihin. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen, siirryin suoraan opiskelemaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitajaksi. Ja sieltä sitten tieni johti uupumusten kautta lukemaan itseään työnohjaajaksi. Oikeastaan vasta nyt olen löytänyt sen missä olen parhaimmillani. Olen parhaimmillani työnohjaajana ja lasten kerhojen vetäjänä. Työnohjaajana kannustan ihmisiä muutokseen, en tee puolesta vaan tuen matkalla. Lasten kerhojen vetäjänä autan lapsia näkemään itsestään hyviä puolia, ja osaamistaan, sekin on matkalla tukemista. Molemmissa on sama se innostus minkä ihminen saa kun ymmärtää jotain uutta ja pääsee eteenpäin. Myös se on näissä ammateissa hyvää, että yleensä palaute on positiivista, ja ihmiset arvostavat työtäni.

Vaikka olen ollut yrittäjänä nyt 4 vuoden ajan, koen että taipaleeni on vasta alussa. Olen päässyt miettimään, miten haluan elämääni elää ja miten haluan yritystäni viedä eteenpäin. Luin itseni nepsy osaajaksi, sekä yritysneuvojaksi, osittain siksi että etsin mitä haluan tehdä. Nämä ammatit ovat kuitenkin tuoneet minulle myös varmuutta niin työnohjaajan kuin lasten kerhojen vetäjän rooleihin. Ymmärrän myös, etten halua viedä osaamistani enää moneen suuntaan, vaan keskittää sen näihin kahteen aiheeseen, työnohjaukseen ja kerhojenohjaukseen. Tiedän hieman paremmin mihin yritystäni olen viemässä.

No mitä sitten haluan elämältäni? Yrittäjänä vakituiset tulot, sekä sen ettei tarvitse jatkuvasti huolehtia mistä rahaa tulee. Sen saavuttaminen on kaukana, mutta kuitenkin lähempänä kuin ennen. Työnohjaajana olen aloittanut uusia asioita, kuten yrittäjien ryhmätyönohjauksen ryhmän. Ryhmän on tarkoitus olla rennolla ilmapiirillä kokoontuva työnohjauksen teemoissa liikkuva yrittäjien ryhmä. Ryhmä kokoontuu Lopella, omalla pienellä kotitilallani. Ryhmä liikkuu luonnossa ja eläimetkin otetaan ryhmään mukaan, joihinkin kertoihin. Ryhmään pääsee vielä mukaan opiskelijahintaan, ensi vuoden ryhmissä hinta nousee, koska olen silloin jo valmis työnohjaaja. Olen suunnitellut ryhmän teemat niin että niihin on pieni alustus ja sitten vapaata keskustelua tai tehtäviä. Toivon että ryhmästä tulee antoisa kaikille.

Kerhonohjaajana seuraavat kerhot alkavat jo ensi viikolla. Kerhojen kausi on lukuvuosi, joten siksi se alkaa aina syksyisin. Tänäkin vuonna pidän Suomen harrastamisen mallin kerhoa, Lopen kunnalle, ratsastuskerhoa. Kerhot täyttyivät jälleen nopeasti ja ilokseni huomaan, että myös uusia kerholaisia on mahtunut mukaan. Tänä vuonna aloitan myös tallin omat kerhot keskiviikko iltaisin. Niihinkin on mukavasti tullut ilmoittautumisia, mutta niissä vielä tilaa on, jos jotain kiinnostaa helppo harrastus lapselle. Meiltä saa nimittäin turvavarusteet, eli turvaliivin ja kypärän, muuten pärjää normaaleilla vaatteilla. Kerhoissa pyörivät samat teemat, eli hevosiin ja poneihin tutustuminen, harjaaminen, satulointi, ja ratsastus, sekä purku jälkeenpäin. Kerhotkin mennään rennolla otteella, ei nipottaen, jokainen kerholainen huomioon ottaen ja jokainen omalla tasollaan ja tavallaan. Kerhoissa nepsy osaamiseni auttaa paljon, kun osaan puhua ja auttaa erilaisia ihmisiä. Yrittäjän haluan jatkaa kerhojen vetämistä ja mahdollisesti laajentaa myös naapurikuntiin niitä tai muuten laajentaa asiaa.

Mitkä ovat sitten arvojani? Arvojani ovat avoimuus, luottamus, luonto, eläimet, perhe ja jaksaminen. Haluan että ihmiset ovat avoimia uusille asioille ja pystyvät näkemään erilaisia puolia asioista. Luottamuksellisuudella tarkoitan sitä, että itse en kerro ihmisten asioista muille, ja toivon että ihmiset luottavat minuun. Luonto ja eläimet ovat aina lähellä sydäntä, niin itsenäni kuin yrittäjänä. Luonto antaa niin paljon ihmisille, ja monet eläimet osaavat peilata meitä niin tunteissa kuin ilmeissäkin. Luonnon rauhoittava ja voimaannuttava vaikutus on suuri ja antaa minulle itselleni voimaa jaksaa päivittäin eteenpäin. Oma perheeni on minulle tärkeä, myös yrittäjänä pyrin järjestämään asiat niin että perheeni saa rauhaa, eli esimerkiksi he tietävät milloin minulle on tulossa asiakkaita, jotta he voivat välttää tiettyjä alueita, joissa liikun asiakkaiden kanssa. Perhe myös kannustaa jaksamaan, ja näkee että, pyrin luomaan parempaa tulevaisuuttaa myös heille. Yrittäjänä huolehdin myös omasta jaksamisestani. Esimerkiksi viikonloppuisin varaan toisen päivän täysin vapaaksi töistä, jotta voin vaan olla ja toiseen päivään otan ihan muutaman (eli yhden tai kaksi) asiakasta, jos niitäkään. Tämä on oma valintani, jotta jaksan ja saan vapaa-aikaakin. En nimittäin ole yrittäjä jatkuvasti, on olemassa yrittäjäSara ja siviiliSara.

Kohtaan myös epäilyä siitä, voiko yrittäjä sanoa ei, varsinkaan vähän aikaa yrittäjänä ollut. Minun mielipiteeni on, että voi ja pitää osata sanoa ei. Yrittäjän alkutaipaleella on hyvä luoda rajat yrittäjyydelle. Missä menee se linja, mistä sinä et juosta. Onko se esimerkiksi tietyt päivät vapaana pitäminen, vai työaika päivittäin? Valitse yksi raja mitä et suostu ylittämään ja opettele sanomaan ei. Rajat ovat nimittäin rakkautta, myös yrittäjällä. Kenenkään ei pitäisi enää polttaa itseään loppuun, sen takia että pitää olla yrittäjänä 24/7. Ei kukaan siihen pysty. Yrittäjänä voi sanoa, että iltaisin laitan puhelin mykälle, enkä vastaa siihen kuin vasta aamulla. Maksaako se sitten asiakkaita? Ehkä, mutta onko muutama asiakas sinun mielenterveytesi, sinun perheesi hyvinvoinnin arvoinen? Mitä jos lapsesi oppii, että aina pitää olla tavoitettavissa ja myönnyttävä kaikkien muiden tahtoon? Sitäkö esimerkkiä haluamme lapsille opettaa? Minä olen omalla kohdallani vastannut, että ei, en halua opettaa lapsiani siihen, että heidän pitää olla muiden vietävissä, tavoitettavissa jatkuvasti. Minun lapsillani on oikeus olla lapsia, vaikka äiti onkin yrittäjä.

Mitä olen siis viimeviikkoina oppinut itsestäni yrittäjänä ja minuna? No, olen oppinut luomaan rajat. Olen oppinut, että olen edennyt yrittäjänä, vaikkei siltä aina tunnukaan. Ja, että minulla on unelmia, joita tavoitella. Jotkin niistä unelmista ovat vielä tulossa, joten olethan kuulolla.

Sinä olet tärkeä, sinun työsi on tärkeää ja sinun työhyvinvointisi on tärkeää.

Kiitos

t. Sara