Voiko yrittäjä voida henkisesti hyvin? Onko se mahdollista tämän ajan Suomessa, näissä markkinoissa? Onko henkisesti hyvinvoiva yrittäjä huonompi kuin muut vai onko hän parempi kuin muut? Miksi henkiseen hyvinvointiin pitäisi yrittäjän panostaa? Eikö yrittäjyys olekaan vain niska limassa tekemistä, itsensä uhraamista ja huonoa omaatuntoa? Onko yrittäjyys vain asiakkaiden edellä joustamista ja nöyristelyä yrittäjän oman henkisen hyvinvoinnin kustannuksella
Monia kysymyksiä, ja itse mietin, onkohan niihin mitään vastausta. Näitä kysymyksiä olen pyörittänyt mielessäni ja miettinyt että onko minussa jotain vikaa, kun haluan olla henkisesti hyvinvoiva yrittäjä?
Itse olen käynyt pohjalla, usein kuvailen tilannetta niin että, olen kontannut läpi helvetin ja noussut sieltä takaisin omaksi itsekseni. Mikä johti aikoinaan loppuun palamiseen eli uupumiseen? Liian paljon henkistä kuormaa niin töistä kuin kotoakin. Olin tuolloin töissä sairaalassa ja korona alkoi. Työ oli rankkaa ja vie todella paljon voimavaroja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Samalla olin viimeistelemässä erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota, eli olin laihdutuskuurilla. Lenkkeilin ennen töitä. Minulla oli kaksi pientä lasta, molemmilla terveydellisiä ongelmia, sairaita läheisiä oli muitakin kuin lapset. Ja sitten tosiaan työ, mistä ei saanut olla kotona, koska hoitajan on mentävä töihin. Muistan kuinka sumussa elin tuolloin ja poltin kynttilääni molemmista päistä, en nukkunut, en syönyt ja koitin näyttää ulospäin, että kaikki on hyvin. Työterveyshoitajan puhelu pysäytti syöksyni, hän varasi minulle aikaa rokotukselle ja kysyi samalla, miten minä voin. Purskahdin itkuun tuohon kysymykseen, kukaan ei ollut aidosti tiedustellut miten minä voin, todellakaan pitkään aikaan. Lopulta itkin sikiöasennossa työpaikan lattialla ja työkaverit sitten auttoivat ylös ja pukkarille ja sieltä sitten ajoinkin lääkäriin. Sain sairaslomaa aluksi muutaman viikon, ja vähitellen se kääntyi puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen palasin osa-aikaisuudelle.
Jo tuon synkimmän hetkeni keskellä, ymmärsin ettei näin voi jatkua. En voi lopun elämääni uhrata itseäni muiden edessä. Olin aina potilaita varten, työkavereita varten, lapsia varten, sukulaisia varten valmis auttamaan, mutta itseni heitin syrjään. Oma hyvinvointini oli romukopassa. Lähdin rakentamaan sitä pala palalta uudelleen. Aluksi toin rajat siihen, milloin puhelimeni on auki. Seuraava raja oli oman ajan vaaliminen. Sitten lähdin parantamaan omaa henkistä hyvinvointia oikein kohinalla. Päätin ettei jatkuva työnteko ole se mitä mielenterveyteni jaksaa, joten muutin aikataulujani ja mentaliteettiani työhön. Olen välillä koittanut tehdä täyspäiväisesti töitä, mutta äkkiä tulee uupumisen oireet uudelleen ja sitten olenkin sairaslomalla. No miksi sitten lähdin yrittäjäksi tässä tilanteessa? Se on yksi keinoni parantaa vointiani. Rakastan eläimiä ja mielle tuli poneja ja sitten hevosia. Halusin etteivät he ole ns. tyhjän panttina tallissa, vaan että heillä on tekemistä ja siitä lähti idea lasten kerhoihin. Ja nyt sitten valmistun joulukuussa työnohjaajaksi, josta aion tehdä jossain vaiheessa elantoni. Eli näillä tavoilla pääsin eteenpäin ja oman hyvinvointini herraksi. Kävin ahkerasti työnohjauksessa ja sain sieltä paljon tietoa ja taitoja omaan työhöni. Nyt osaan asettaa itseni ja oman hyvinvointini etusijalle.
Nyt sitten yrittäjänä mietin, että voinko voida henkisesti hyvin, vai teenkö tätä oman vointini kustannuksella? Vastaus on, että voin voida henkisesti hyvin. Vielä olen neljänä päivänä viikossa palkkatöissä, onneksi työni on tasaista ja saan päättää monesta asiasta itse, joten saan räätälöityä työni, miten haluan, se auttaa jaksamaan, vaikka osa-aikaisesti yrittäjä olenkin ohella. Kahtena iltana vedän lasten kerhoja. Muutamana päivänä kuukaudesta otan työnohjauksia. Olen luonut itselleni tarkat rajat sen suhteen kuinka paljon töitä teen ja esimerkiksi siinä mitkä päivät ja ajat pidän aina vapaana. Rajoista on pidettävä kiinni, että yrittäjänä jaksaa. Rajat ovat rakkautta tässäkin asiassa.
Minun mielipiteeni on, että mitä paremmin yrittäjä voi, sitä paremmin hänen yrityksensä voi. Jos yrittäjä voi henkisesti todella huonosti, näkyy se yrityksessä ja erityisesti tulovirrassa. Yrittäjä ei voi antaa itsestään liikaa, muuten palaa loppuun. Todella moni yrittäjä uupuu ja lopettaa yrityksen, Suomen yrittäjien mukaan jopa 40 % yrittäjistä on uhassa uupua. Miksi sitten yrittäjä ei hae apua? No se "pärjään itse" mentaliteetti elää meissä tiukassa. Emme saa olla heikkoja, varsinkaan yrittäjänä. Mitä jos yrittäjä voisi olla heikko ja hakea apua? Eikä yrittäjä voisi sillä tavoin näyttää esimerkkiä siihen, että itseään ei työllä tarvitse tappaa? Monet nuoret aloittavat taas ensi viikolla TET-jaksojaan. Toivon että jokainen yrittäjä, jolle tällainen TET-jaksolainen tulee, muistaisi puhua hänelle myös henkisestä hyvinvoinnista. Muuten meillä ei ehkä ole yrittäjiä enää tässä maassa muutaman vuosikymmenen kuluttua. TET-jakso on myös hyvä katsaus siihen mitä yrittäjyys on parhaimmillaan olla, joten ollaan avoimia ja rajoistaan huolta pitäviä, vastuullisia aikuisia nuorille TETläisille.
Henkisesti hyvinvoiva yrittäjä on vahva. Hän näyttää, että välittää itsestään, joten hän välittää myös yrityksestään. Henkisesti hyvinvoiva ihminen antaa positiivista energiaa ympäristöönsä ja huomaa helpommin hyvän ihmisissä. Onneksi viime aikoina olen huomannut, että yrittäjien työhyvinvointiin on alettu satsata ja sitä on alettu huomioida myös mediassa. Olen törmännyt YRTOOn eli yrittäjien työnohjaaja koulutukseen. Olen huomannut, että enemmän yrittäjiä on somessa alkanut puhua työhyvinvoinnin puolesta. Suomen yrittäjät on ottanut yrittäjien henkisen hyvinvoinnin puheeksi. Ehkä maassamme on pikkuhiljaa tapahtumassa käänne ja yrittäjät voivat ottaa oman henkisen hyvinvoinnin puheeksi ja olla siitä avoimia.
Sinä olet tärkeä, sinun työsi on tärkeää ja sinun työhyvinvointisi on tärkeää.
Lähde:
https://www.yrittajat.fi/uutiset/uupumuksesta-masennukseen/ (viitattu 8.9.2026)
https://yrto.fi/ (viitattu 8.9.2026)